Ammattikorkeakoulujen koulutuksellista taustaa
Lukion jatkuva suosio johti siihen, että ylioppilastutkinnon suorittaneiden osuus ikäluokasta kasvoi, ja 1980-luvun puolivälistä jo enemmistö ikäluokasta kirjoitti ylioppilaaksi. Pääsy korkeakouluihin oli vaikeutunut 1970-luvulta alkaen. Siitä taas seurasi 1980-luvulla, että entistä pienempi osa pääsi korkeakouluihin varsinkin ensimmäisenä vuonna. Määrä oli tällöin jo alle viidennes. Ylioppilastutkinto oli muuttunut lukion päättötutkinnoksi eikä ollut enää juuri miltään osin yliopiston sisäänpääsytutkinto. Yliopistojen vaikeutuvat pääsytutkinnot vaikuttivat opiskelijoiden valikoitumiseen niin, että ylä- ja keskiluokasta lähtöisin olevien opiskelijoiden osuus kasvoi.
Ylioppilaiden kasvavan määrän ja yliopistojen koulutuspaikkojen epätasapainoa pyrittiin poistamaan nostamalla ylemmän ammatillisen koulutuksen tasoa ja samalla sen vetovoimaa. Koulutuksen tasa-arvoa korostavat ja uudelleen noussutta valikoivuutta vastustavat halusivat yhtenäistä koulutusta pidennettävän 12 vuodeksi. Tällöin lukion ja ammatillisen koulutusten alkuvaihe yhdistyisi nuorisoasteen koulutukseksi. Ajatus herätti vastustusta mm. siksi, ettei sen uskottu vähentävän kilpailua eikä koulutuksen valikoivuutta. Lisäksi koulutuksen tasa-arvon korostus sopi huonosti kasvaviin vaatimuksiin yksilöllisemmästä koulutuksesta. Näistä painotuseroista huolimatta 1980-luvulla vaikutti edelleen vahva usko koulutukseen ja sen jopa suoraviivaisiin taloudellisiin vaikutuksiin. Korkeakoulutasoisen opetuksen laajentamislinjan valintaa vauhditti alkava lama, siihen liittyvä työttömyys ja EU:n jäsenyys. Laajentamisella uskottiin selvittävän näiden tuomista uusista haasteista.308
Korkeakoulutasoisen opetuksen laajentamisessa hylättiin yliopiston esiaste tai yliopistojen ja opistotasoisten laitosten yhteistyö, ja opetusministeriö valitsi linjaksi ammattikorkeakoulun ja sen nostamisen yliopistojen rinnalle. Yliopistoja luonnehdittiin tiedekorkeakouluiksi, ja ammattikorkeakoulut olivat ei-yliopistollisen korkeakoulutuksen luomista. Laissa niiden tutkinnoista todettiin kuitenkin selkeästi, että ne olivat korkeakoulututkintoja.309
Ammattikorkeakoulujen luomisen taustalla vaikutti koulutusoptimismi ja käsitys inhimillisen pääoman suoraviivaisen kasvattamisen mahdollisuuksista. Nehän olivat vauhdittava tekijä 1960-luvulta alkaen koulutuksen laajentamisessa ja kehittämisessä. Osana oli usko koulutustason mukaiseen arvostukseen. Opistotasoiset oppilaitokset halusivat itse muuttua korkeakouluiksi. Ammattikorkeakouluissa tavoitteena oli koulutuksen ja työelämän tiiviimpi ja uudella tavalla tapahtuva kytkentä. Sitä oli toivottu monilta eri tahoilta.
Oman panoksensa antoi 1990-luvun murros. Uusi tiedonsiirtotekniikka ja lama näyttivät murtavan ja muuttavan teollisen yhteiskunnan rakenteita niin, että jotain uutta piti saada myös koulutukseen. Ammattikorkeakoulujen syntyä helpotti ratkaisevasti se, että oli olemassa valmis oppilaitosverkosto opettajineen. Uusilla korkeakouluilla pyrittiin myös opintoaikojen lyhentämiseen. Koulutusajat Suomen yliopistoissa olivat maailman pisimpiä ja valmistuneet OECD:n vanhimpia.310
Mikkelin ja Pohjois-Savon ammattikorkeakoulujen synty
Ajatus ammattikorkeakouluista oli noussut esille eri yhteyksissä sen jälkeen, kun ne Saksassa toteutettiin 1960-luvulla. Ylioppilassuman paisuessa 1980-luvulla erityisesti opetusministeri Christoffer Taxell ajoi hanketta. Vuonna 1991 säädetty laki ammattikorkeakoulukokeilusta ja hallituksen 22 ammattikorkeakoululle antamat luvat käynnistivät kokeilun. Kokeiluluvan saaneet eivät olleet sinänsä uusia oppilaitoksia, vaan entisiä teknillisiä opistoja, kauppaopistoja ja muita opistotasoisia oppilaitoksia. Uutta oli näiden oppilaitosten muodostama hallinnollinen kokonaisuus. Mikkelissä luvan saivat yhdessä teknillinen oppilaitos ja liiketaloudellinen instituutti, siis vanha kauppaoppilaitos. Uutta oli ennen täysin erillisten oppilaitosten opettajien toimiminen yhdessä opetuksen suunnittelussa, yhteisessä hallinnossa ja antamassaan opetuksessakin.311
Valtiovalta pyrki laajempien ammattikorkeakoulukokonaisuuksien luomiseen. Mikkelissä terveydenhuoltoalan oppilaitos liitettiin kokeiluluvan saaneeseen ammattikorkeakouluun. Pohjois-Savossa kokeiluluvan sai ensin yhtymä, jossa olivat mukana Kuopiosta teknillinen oppilaitos, kauppaoppilaitos ja käsi- ja taideteollisuusakatemia sekä Varkaudesta Walter Ahlströmin teknillinen oppilaitos ja kauppaoppilaitos. Kokeilulupaa ei erikseen myönnetty YläSavon sosiaalialan oppilaitokselle, joten sen ja Kuopion terveydenhuoltoalan oppilaitoksen sen jälkeen, kun se oli siirretty valtiolta kuntayhtymälle, oli liityttävä mukaan muiden aikaisemmin kokeilussa olevien laitosten kanssa. Näin Pohjois-Savoon syntyi samalla tavoin kuin Etelä-Savoon laaja-alainen ammattikorkeakoulu, ja näille sellaisina annettiin vakinaistamislupa.312
Elokuun alussa 1996 vakinaistettiin ensimmäiset yhdeksän ammattikorkeakoulua. Niiden joukossa ei vielä ollut savolaista oppilaitosta. Vuonna 1997 vakinaistetuissa seitsemässä oli jo Mikkelin ammattikorkeakoulu ja pian seurasi PohjoisSavon ammattikorkeakoulu.
Ammattikorkeakoulujen opiskelijamäärät kasvoivat nopeasti sitä mukaa kuin niitä vakinaistettiin. Vuonna 1998 ammattikorkeakoulut ottivat 32 800 uutta opiskelijaa, mikä oli selvästi enemmän kuin yliopistojen ottamat 19 400 uutta opiskelijaa. Mikkelin ammattikorkeakoulussa sen vakinaistamisvuonna 1997 aloitti 1 205 opiskelijaa, joista 45 % oli omasta läänistä. Jatkossa Mikkelin ammattikorkeakoulu ”maakunnallistui” lisää, sillä vuonna 2000 sen opiskelijoista 60 % oli kotimaakunnista. Tosin ammattikorkeakoulut yleensäkin rekrytoivat opiskelijansa yli 60-prosenttisesti kotimaakunnasta. Mikkelin opiskelijat kuitenkin poikkesivat muista siten, etteivät he löytäneet työtä omasta maakunnasta, sillä vain 40 % jäi kotimaakuntaan.313
Vuonna 2000 ammattikorkeakouluissa koko maassa aloitti kaikkiaan 33 600 opiskelijaa. Kasvua ei enää ollut paljon, mutta opiskelijamäärä oli jo suuri ja tuloksiakin oli tullut. Vuoteen 2000 mennessä oli suoritettu jo 14 200 tutkintoa. Tärkeä tavoite on saavutettu sikäli, että opintoajat ovat lyhentyneet. Ne ovat olleet selvästi lyhyempiä kuin yliopistoissa, 3,5–4 vuotta, mutta ovat pidentyneet opistoihin verrattuina, tosin melko vähän.314
Savon ammattikorkeakoulut toiminnassa
Molemmat Savon ammattikorkeakoulut ovat kuntayhtymän ylläpitämiä, monialaisia oppilaitoksia. Lisäksi Helsingin diakonia-ammattikorkeakoululla on Pieksämäellä yksikkö.
Mikkelin ammattikorkeakoulu oli vuonna 2000 maan monialaisin suomenkielinen ammattikorkeakoulu. Siinä oli kaikkiaan seitsemän opintoalaa, kun Pohjois-Savon oppilasmäärältään suuremmassa oli kuusi. Tosin ero Kuopion ammattikorkeakouluun on siinä, että Mikkelissä on erotettu kulttuuriala toisaalta ja humanistinen sekä opetusala toisaalta ja niissä molemmissa oli vain yksi koulutusohjelma, kulttuurialalla käsi- ja taideteollisuuden ja humanistisella opetusalalla nuorisotyön ja kulttuurin koulutusohjelma, kun taas Kuopiossa on vain yksi suuri kulttuuriala, jossa oli kolme koulutusohjelmaa ja niiden sisällä kokonaista 10 suuntautumisvaihtoehtoa. Niistä kuusi on käsi- ja taideteollisuuden, mm. keramiikka-alan ja muotoilun sekä vielä erikseen vaatetusalan ja tekstiilialan, kaksi musiikin ja kaksi tanssinopetuksen suuntautumisvaihtoehtoa.315
Mikkelissä on seitsemän pääalan sisällä 21 koulutusohjelmaa, joista kolme on englanninkielisiä, ja koulutusohjelmien sisällä on vielä kahdeksan suuntautumisvaihtoehtoa. Sieltä voi valmistua 11 erinimikkeiseen ammattiin. Molemmilla ammattikorkeakouluilla on toimipisteitä muilla paikkakunnilla. Pohjois-Savon ammattikorkeakoululla, uudemmalta nimeltään Ammattikorkeakoulu Savonialla, on Kuopion lisäksi toimintapisteet Iisalmessa ja Varkaudessa. Iisalmessa on monialainen yksikkö: siellä on hoitotyön, liiketalouden, sosiaalialan ja maaseutuelinkeinojen alat. Varkaudessa on taas tekniikan ja liiketalouden alan koulutusohjelmia ja liiketaloudessa mm. kansainvälisen talouden ja tuotantotalouden koulutusohjelmat. Kuopiossa on erittäin monialaista koulutusta eri yksiköissä. Siellä on muotoiluakatemia, liiketalousyksikkö, matkailu- ja ravitsemisala sekä hotelli- ja ravintola-ala. Omina yksiköinään ovat musiikki- ja tanssiakatemia sekä pelastusopisto, jossa on palopäällikön koulutusohjelma. Kuopiossa on vielä laajat terveydenhoidon ja tekniikan alat, joissa elektroniikka on hyvin keskeinen.
Mikkelin ammattikorkeakoululla on monialainen toimipiste Savonlinnassa, jossa on kulttuurin, matkailun ja terveysalan yksiköt. Mikkelissä taas ovat kulttuurin ja nuorisotyön, metsätalouden, liiketalouden, ravitsemis- ja talousalan, sosiaali- ja terveysalan sekä laaja tekniikan alan yksikkö.316
Ammattikorkeakouluissa on ollut koulutuksessa sekä nuoria että myös vanhempia opiskelijoita. Aloista suurin molemmissa Savon ammattikorkeakouluissa oli vuonna 2000 tekniikan ja liikenteen ala. Kaupan ja hallinnon ala oli vain vähän pienempi Mikkelissä. Kuopiossa ala oli selvästi tekniikkaa pienempi. Sosiaali- ja terveysala oli molemmissa lähes yhtä suuri. Suurimmat erot opiskelijamäärissä ovat olleet matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla sekä kulttuurialalla, joilla Kuopion opiskelijamäärä on yli kaksinkertainen.
Opiskelemaan pääsyn vaikeus vaihteli aloittain. Kovinta kilpailu oli Mikkeliin nuorisotyön ja kulttuurin koulutusohjelmaan, jonne pääsi vain joka viidestoista. Yhteishaun ulkopuolella ammattikorkeakouluihin haettiin vieraskieliseen koulutukseen ja aikuiskoulutukseen. Tietotekniikan nopea laajeneminen näkyi sisäänoton kasvussa tekniikan ja liikenteen alalla. Vuonna 1997 se oli hiukan yli 20 000 ja 2003 jo lähes 43 000.318 Ammattikorkeakoulujen luonteeseen kuului yhteistyö paikallisten toimijoiden, niin julkisten yhteisöjen kuin yritystenkin kanssa. Ulkopuolisen rahoituksen hankkiminen oli luontevampaa kuin yliopistoissa.Savonlinnan ja Mikkelin kaupungit ovat esimerkiksi rahoittaneet kahta kehitysprojektia, joihin liittyy ensi sijassa käytännön sovellutuksia, mutta jotka viittaavat myös tutkimuksen suuntaan. Toinen koskee teleyliopistoa ja toinen puun kuivatusta, lämpökäsittelyä ja sahatavaran lujuutta. Mekaaninen puunjalostus onkin ollut Mikkelin ammattikorkeakoulun tekniikan opintoalan keskeinen kohde. Oppilaitoksessa on kehitelty myös mekaanisen puunjalostuksen sopimusvalmistajien verkostoa. Pohjois-Savon ammattikorkeakoulun tekniikan projektit taas ovat liittyneet elektroniikkaan ja ympäristötekniikkaan. Diakonia-ammattikorkeakoulun yksikössä Pieksämäellä on avattu sosiaalitalouden tutkimus- ja kehityskeskus yhdessä Kuopion yliopiston kanssa.319
Kahden ammattikorkeakoulun luominen Savoon merkitsi sitä, että maakunnan kuudessa kaupungissa oli tarjolla uutta korkeakoulutasoista koulutusta. Niiden synty oli koulutuksellinen vastaus ylioppilaiden määrän kasvuun ja laman sekä syvenevän kansainvälisen työnjaon haasteeseen. Suomen palkka- ja tulotason nostaminen tai säilyttäminenkin edellytti korkealaatuisten tuotteiden ja palvelusten valmistamista sekä kansainvälisille että tuonnin kanssa kilpaileville kotimaisille markkinoille. Juuri ammattikorkeakouluissa annettavan koulutuksen katsottiin täyttävän sekä määrän että ehkä myös laadun puolesta tällaisen tuotannon vaatimukset. Koulutuksen näin raju nosto oli taloudellisesti mahdollinen siksi, että opetuslaitokset olivat pitkälle valmiita eikä opiskelun arveltu sitovan oppilaita niin pitkään kuin yliopistoissa.
Ammattikorkeakoulujen omaleimaisuutta uhkaa akateeminen imu, joka saattaa rapauttaa ja jopa tuhota valitun duaalimallin: ammattikorkeakoulut ja yliopistot samanlaistuvat. Ammattikorkeakoulut näet haluavat jatkotutkintoja ja tutkimusta. Vastapainoksi myös yliopistojen ammatillistumisesta on merkkejä, yliopistoihin ovat tulleet välitutkinnot ja lisää ammatillista ainesta opintoihin. Lastentarhanopettajien koulutus siirrettiin yliopistoihin, vaikka ammattikorkeakoulut jo toimivat, ja alalle perustettiin alempi korkeakoulututkinto.320
Vaikka koulutuksella on oma itseisarvonsakin, on myös mahdollista rakenteita jäykistävän ylikoulutuksen syntyminen. Tällöin ammattikorkeakouluista valmistuneet tradenomit joutuisivat tehtäviin, jotka aikaisemmin merkonomit suorittivat tai teknikon tutkinnon poistuttua ja koulutuksen noustua insinöörikoulutukseksi osa ammattikorkeakouluista valmistuneista joutuisi entisten teknikkojen työtehtäviin.321