Savon historia V
Vastakohtien aika 1919–1944
Savon historian V osassa tarkastellaan maakunnan vaiheita Suomen itsenäistymisestä toisen maailmansodan päättymiseen. Torppareiden itsenäistyttyä ja tilattomien saatua maata Savosta muodostui yritteliäiden talonpoikien pientilavaltainen maakunta. Teolliset yhteisöt kehittyivät, ja väestö liikkui niin alueellisesti, sosiaalisesti kuin poliittisestikin. Kaupungistuminen oli näkyvä kehityssuunta, mutta Savo pysyi hyvin vahvasti agraarimaakuntana.
Vastakohtien aika nostaa esiin ne aatteelliset ja sosiaaliset jännitteet, jotka olivat tunnusomaisia sisällissodan jälkeiselle kaudelle ja talouslaman varjostaman 1930-luvun alkupuoliskon kriisivuosille myös Savossa. 1920-luvun vasemmistoradikalismia seurasi 1930-luvulla oikeistoradikalismi lapuanliikkeineen, mutta toisen maailmansodan rintamilla ja kotirintamalla taisteli yhtenäinen maakunta.
Aikakauden virittämä murrekirjallisuus esitteli suurelle yleisölle itsetietoisesti ”kasvantaviärän leuvan” maakunnan, ja savolaisten urheilijoiden kansainvälisistä menestyksistä sai koko Suomi ylpeillä.
Kirjoittaja
Kinnunen, Erkki
Kustantaja Savon säätiö,
Sid. 802 sivua
ALKUSANAT
Jo runsaat kahdeksan vuosikymmentä sitten vuonna 1929 esitettiin ensi kerran julkisesti toive Savon maakuntahistorian aikaansaamiseksi. Mikkeliin kokoontuneiden Savon kuntien ja seurakuntien edustajien päätöksellä suunnitelma päätettiin jo seuraavana vuonna panna vireille. Sodan ja muiden odottamattomien vastoinkäymisten vuoksi Savon maakuntahistorian ensimmäinen osa sai kuitenkin odottaa ilmestymistään aina vuoteen 1947 saakka.
Savon historian suunniteltiin alkuaan käsittävän vain kolme nidettä. Historian kirjoituksen luonnetta ja maakunnan tarpeita koskeneet uudet odotukset johtivat kuitenkin siihen, että hanke paisui alkuperäiseen suunnitelmaan nähden volyymiltään moninkertaiseksi. Vaatimustason nousu ynnä muut tekijät viivyttivät mittavaksi muuttunutta työtä siinä määrin, että olemme joutuneet odottamaan maakuntahistorian lopullista ilmestymistä aina meidän päiviimme saakka. Me tämän päivän savolaiset voimme kuitenkin olla ylpeitä siitä, että Savo on saanut – pitkähkön odotuksen jälkeen – todella korkeatasoisen maakuntahistorian, joka hakee vertaistaan maakuntahistorioiden joukosta. Sen jokainen osa sisältää myös nykyhetken ihmisen näkökulmasta runsaasti maakunnan menneisyyden ja tulevaisuuden kannalta kiinnostavaa ja hyödyllistä tietoa.
Nyt ajallisesti viimeisenä ilmestyvä Savon historian V osa osa käsittää ajanjakson Suomen itsenäistymisestä toisen maailmansodan päättymiseen. Teos on saanut nimen Vastakohtien aika, koska se kuvaa varsin seikkaperäisesti niitä aatteellisia, sosiaalisia ja poliittisia vastakohtia, jotka olivat tunnusomaisia etenkin kansalaissodan jälkeiselle kaudelle ja 1930-luvun alkupuoliskon kriisivuosille.
Niin 1920-luvun vasemmistoradikalismi kuin 1930-luvun oikeistoradikalismikin saavat teoksessa osittain uusiin alkuperäislähteisiin perustuvan seikkaperäisen kuvauksen ja tulkinnan. Sama koskee myös maakuntaa syvästi koetellutta 1930-luvun suurta lamaa sekä toisen maailmansodan raskaita koettelemuksia rintamalla ja kotirintamalla. Vaikeista poliittisista ristiriidoista ja lamasta huolimatta kyseinen ajanjakso johti osaltaan myös maakunnan aineelliseen ja henkiseen kasvuun, mikä oli omiaan pitämään yllä uskoa yhteiskuntajärjestyksen kestävyyteen ja vapauteen.
Teoksen kirjoittaja, filosofian maisteri Erkki Kinnunen on tehnyt erittäin perusteellista lähdetutkimusta ja kyennyt sen pohjalta luomaan värikkään ja entistä monin verroin tarkemman kuvan ajankohdan ristiriidoista samoin kuin koko maakunnan taloudellisesta ja kulttuurisesta kehityksestä kyseisenä kautena.
Savon historian toimituskunta on seurannut aktiivisesti myös tämän osan kirjoitustyötä ja haluaa tehtävänsä päättyessä kiittää erityisesti Erkki Kinnusta perusteellisesta tutkimuksesta, joka lisää merkittävästi Savon seitsenosaisen maakuntahistorian arvoa.
Samalla toimituskunta haluaa oman työnsä päättyessä kiittää Savon säätiötä ja sen välityksellä Savon kuntia niiden pitkäaikaista historiatyötä kohtaan osoittamasta kiinnostuksesta ja työn saamasta taloudellisesta tuesta. Vaikka Savon historian lopullinen valmistuminen on vaatinut kaikilta osapuolilta suurta ymmärtämystä ja pitkämielisyyttä, voimme työn lopputuloksen osalta olla todella tyytyväisiä ja ylpeitä sen sisällöllisestä rikkaudesta.
Savossa toukokuussa 2013
Savon historian toimituskunta
Eino Murtorinne, puheenjohtaja
Jorma Ahvenainen
Martti Häikiö
Eino Lyytinen
Jyrki Paaskoski
Paavo Seppänen †
Hannu Soikkanen
Pia Puntanen, sihteeri
SAATTEEKSI
Savon historian V osa Vastakohtien aika kuvaa maakunnan historiaa Suomen itsenäistymisestä toisen maailmansodan päättymiseen: ajallisesti lyhyttä mutta historiallisesti merkittävää vaihetta Suomen ja Savon historiassa. Itsenäistyminen ja kunnallinen demokratia antoivat vauhtia yhteiskunnallisille uudistuksille. 1920- ja 1930-luvut olivat modernin yhteiskunnan vakiintumisen aikaa: teolliset yhteisöt kehittyivät, rahatalous modernisoitui maaseudulla ja suuret maareformit poistivat tilattoman väestön ongelman itsenäistämällä torpparit ja hankkimalla tilattomille maata. Väestö liikkui ja ryhmittyi uudella tavalla alueellisesti, sosiaalisesti ja poliittisesti. Aikakausi alkoi sodilla ja päättyi sotiin.
Savossa murros ja muutos olivat vielä muuta Suomea voimakkaammat, mihin vaikuttivat muun muassa maakunnan väestö ja elinkeinorakenteen pysyminen hyvin maatalousvaltaisena ja kiihkeä maassamuutto.
Tässä teoksessa painottuvat yhteiskunnan modernisoitumista selittävät taloudelliset, väestölliset ja poliittiset ilmiöt. Maaltapakoa ja maatalouden suurta rakennemuutosta sekä metsätaloutta ja teollisuutta tarkastellaan maakunnan asukkaiden arkeen ja elinehtoihin vaikuttaneina tekijöinä.
Yhteiskunnan rauhoittamista ja eheyttämistä vuoden 1918 sodan jälkeen leimasivat myös Savon paikallisyhteisöissä viholliskuvien ylläpitäminen, väkivallan mahdollisuuden korostaminen sekä joidenkin väestönosien toiminnan rajaaminen ja ulkopuolelle sulkeminen. Tutkimuksen painopisteeksi nousevat näin ollen 1920-luvun vasemmistoradikalismi ja 1930-luvun oikeistoradikalismi. Suojeluskunta oli uudenlainen ja näkyvä toimija, joka turvasi sisällissodan tulosta, mutta oli samalla vapaaehtoisuuteen perustuva kansalaisjärjestö. Sisäinen ja ulkoinen uhka olivat sille saman asian eri puolia. Toisaalta maalaisliitto nousi porvarillisista puolueista ylivoimaisesti suurimmaksi, samalla kun työväki ryhmittyi äärivasemmiston toiminnan kieltämisen jälkeen sosiaalidemokraattisen lipun alle myös Savossa.
Näkyvin vedenjakaja, joka erotti 1920-luvun 1930-luvusta, oli suuri lamakausi. Se levisi vuosikymmenten vaihteessa koko maailmaan ja saavutti kulminaatiopisteensä Suomessa vuosina 1931–1932. Pulan taustalla voidaan nähdä vanhakantaisen maaseutuyhteisön perinteisten toimintamallien yhteentörmäys rahajärjestelmän kanssa. Kyseessä oli markkinailmiö, jollaisen kanssa omavaraista maataloutta harjoittanut talonpoikainen väestö ei ollut joutunut tekemisiin. 1930-luvun lama pysäytti myös puukaupan ja metsätyöt jättäen pakkohuutokauppoineen syvät jäljet: se kesti Savossa keskimäärin pitempään kuin muualla maassa ja kohdistui pitkälti maakunnan ydinväestöön eli pienviljelijöihin, joiden toimeentulossa metsätöillä oli merkittävä sija.
Kirkossa, koulussa ja kulttuurielämässä oli vallalla isänmaallinen ajattelu. Maakuntahenkeä vahvistettiin ja rakennettiin tietoisesti. Savon Seuran perustaminen, heimopäivät, savolaisen murrekirjallisuuden buumi ja savolaisten kuplettimestarien laulut sekä Savon molempien maakuntaliittojen synty osoittivat, että 1930-luvulla Savo ja savolaisuus olivat saaneet jo tietoisen merkityksen ihmisten mielissä. Näiltä ajoilta kumpuavat savolaisuuteen liitetyt stereotypiat, jotka ovat yhä voimissaan.
Toisen maailmansodan aikakautta tarkastellaan paitsi perinteisen sotahistorian näkökulmasta myös hakemalla valaistusta siihen kokemus- ja tunnemaisemaan, jota totaalinen sota siviiliväestön pommituksineen muokkasi niin rintamajoukoissa kuin kotirintamalla. Esiin nostetaan niin yksittäisiä kohtaloita kuin tilastoituja kuntakohtaisia lukuja sotien aiheuttamista menetyksistä Savossa.
Tässä teoksessa on pyritty hahmottamaan Savon kokonaiskuvaa sekä osana koko maan kehitystä että tuomalla esiin reilusta puolestasadasta paikkakunnasta muodostuvan maakunnan sisäisiä eroja ja erityispiirteitä. Tavoitteena ei ole tarjota kattavaa esitystä kaikilta elämänalueilta ajanjaksolta 1919–1944 vaan tulkinta siitä, miten Savo maakuntana ja savolaiset yksilöinä selviytyivät suomalaisen yhteiskunnan muutoksissa.
Toivon, että teos lisää nykyajan savolaisten tietoa ja ymmärrystä maakunnastaan. Näillä sivuilla lukijalla on mahdollisuus tutustua menneisyyden savolaisiin, heidän sosiaalisiin suhteisiinsa ja toimintaansa erilaisissa järjestöissä sekä talouden, hallinnon ja politiikan verkostoissa. He ovat tämän kirjan päähenkilöitä.
Lopuksi tahdon kiittää Savon säätiötä ja sen asettamaa Savon historian toimituskuntaa siitä luottamuksesta, jonka sain, kun minut valittiin tähän tehtävään. Toimituskuntaan kuuluivat puheenjohtajana professori Eino Murtorinne sekä jäseninä professorit Jorma Ahvenainen, Martti Häikiö, Paavo Seppänen (†) ja Hannu Soikkanen sekä dosentit Eino Lyytinen ja Jyrki Paaskoski. Toimituskunnan sihteerinä toimi filosofian maisteri Pia Puntanen.
Toimituskunnan tiedot ja taidot, kokemukset ja näkemykset ovat olleet innostavia ja tärkeitä työlleni. Haluan lämpimästi kiittää teitä yhteisestä urakastamme. Ison kiitoksen ansaitsevat myös Editan kustannustoimittaja Outi Pitkänen sekä teoksen visuaalisen ilmeen luonut graafikko Marjut Heikkinen. Eri arkistojen, kirjastojen ja museoiden henkilökunnalle kuuluu kiitos aineistojen vaivattomasta hankkimisesta.
Kuopiossa 28. huhtikuuta 2013
Erkki Kinnunen
