Savon matkailun pitkät perinteet ulottuivat aina autonomian ajalle saakka, jolloin Punkaharju ja Puijo oli saatettu tunnetuksi paljon Savoa laajemmalle alueelle. Sotien välisenä aikana matkailun intensiteetti oli merkittävästi kasvanut, kun kohonneen elintason myötä tavalliset suomalaisetkin tulivat mukaan kotimaanmatkailuun. Tällöin erityisesti erilaiset rengasmatkat olivat suomalaisten suosiossa, ja useimpien Etelä-Suomen rengasmatkojen reitit ulottuivat Savoon ja erityisesti Saimaan alueelle.594
Sota-aika ja sen jälkeenkin jatkunut pula olivat merkittävä hidaste suomalaisen matkailun kehittymiselle, mutta varsin pian vanhaa rengasmatkaperinnettä ryhdyttiin elvyttämään . Lappi ja sen liikenneverkosto oli tuhottu pahasti sodassa, ja sen vetovoimainen kohde Petsamo oli menetetty, mikä korosti Etelä-Suomen asemaa suomalaisessa matkailussa. Kesti kuitenkin pitkään, ennen kuin matkailun merkitys kohosi sille tasolle, jolla oli oltu ennen sotaa. Asian edistämiseksi tehtiin runsaasti työtä valtakunnan tasolla, ja paikallistaso seurasi perästä pienellä viiveellä.595
Savossa laivamatkailu elpyi pian sodan jälkeen. Aluksi se palveli perinteistä rationaalista kuljetustarvetta, mutta jo 1950-luvunalkuun mennessä sen keskeinen käyttötarkoitus oli turismi. Vuonna 1950 vain yksi laiva ja laivareitti palveli perinteistä kuljetustarvetta ja kaikki muut 12 Savon alueella liikennöinyttä laivaa olivat aivan pääosaltaan matkailuliikenteessä.596
Laivaliikenne oli pitkään näkyvin osa Savon matkailua, mutta kovin kauaa sekään ei pystynyt vastustamaan ajan muuttumista kiihtyvällä vauhdilla. Vuonna 1965 maakunnassa liikennöi virallisessa reittiliikenteessä enää kahdeksan laivaa, joten puolessatoista vuosikymmenessä määrä oli jo merkittävästi vähentynyt. Kuitenkin edelleen vuonna 1965 Saimaalla tehtiin perinteisiä rengasmatkoja. Tarjolla olivat kolme vuorokautta kestänyt Saimaan kierros, neljän vuorokauden mittainen Saimaa-Rengas, Mikkeli-Saimaa-matka sekä viikko Saimaalla -risteily. Kiireistä aikaa kuvaa se, että Saimaa-Rengasmatkaan kuului varsinaisen laivamatkan lisäksi lennot Helsinki-Lappeenranta-Helsinki. Muihin varsinaisiin rengasmatkoihin kuului yleensä yksi lento ja yksi junamatka; lentokone oli ainakin suurimmalle osalle suomalaisista vielä 1960-luvun puolivälissä sellainen kulkuväline, että jo lentomatka houkutteli matkalle.597
Viikko Saimaalla oli massiivinen kotimaanmatkailun yritys. Kiertomatkalla kuljettiin reitti Kuopio – Uusi Valamo – Sompasaari – Joensuu – Koli – Joensuu – Savonlinna – Punkaharju – Puumala – Mikkeli – Kylänniemi – Lappeenranta – Puumala – Sulkavan Linnavuori – Savonlinna – Varkaus – Leppävirta – Kuopio. Reitistä matka Joensuu-Koli-Joensuu tehtiin linja-autolla.598
Paikallistasolla matkailuun ryhdyttiin kiinnittämään runsaammin huomiota 1950-luvun loppua lähestyttäessä. Vuonna 1955 Kuopiossa laskettiin laivoihin lähteneen kaikkiaan 18 000 matkailijaa, ja Lietveden lossin ylitti kesän aikana kaikkiaan 13 240 moottoriajoneuvoa, joista 70 % arveltiin olleen turistiautoja.599
Matkailuun ja sen kehittämiseen alettiin kiinnittää enemmän huomiota 1960-luvun alussa, jolloin kunnat ja maakuntaliitot alkoivat organisoida toimintaa tehokkaammaksi. Etelä-Savoon oli jo 1950-luvulla perustettu Suur-Savon Matkailijayhdistys, jonka puheenjohtajana toimi vuosia maakunnan vahva kehittäjä maaherra Urho Kiukas. Yhdistys oli perustanut Mikkeliin matkatoimiston, joka kuitenkin ajautui taloudellisiin vaikeuksiin. Tämä matkatoimisto yhtiöitettiin syksyllä 1962 ja sen pohjalle perustetun Mikkelin Matkatoimisto Oy:n osakkaiksi tulivat Matkatoimisto Oy Area 51 %:n osuudella sekä Suur-Savon Matkailijayhdistys, Suur-Saimaan Laiva Oy sekä Mikkelin Matkailu Oy. Osakkaista viimeinen oli yhtiö, jonka Mikkelin kaupunki oli perustanut hoitamaan kaupungin ja sen lähiympäristön matkailuasioita.600
Pohjois-Savoon perustettiin vuonna 1967 Lomasavo Oy -niminen matkailuyhtiö. Perustajaosakkaita olivat mm. Kuopion kaupunki ja Nilsiän kunta, ja yhtiön päällimmäisenä tarkoituksena oli Tahkovuoren lomakeskuksen perustaminen. Hankkeen taustalla toimi myös suunnittelijana ja ideoijana ajan suomalaisen matkailualan näkyvin toimija Kalevi Keihänen. 1960-luvun loppu suosi nk. korpihotelleja, jollaiseksi Tahkovuorikin ensin rakennettiin, ja vasta myöhemmin siitä kehittyi mittava ja merkittävä hiihtokeskus.601
1960-luku oli Suomessa autoistumisen ja elintason kohoamisen aikaa, ja tämä vaikutti voimakkaasti suomalaisten kotimaanmatkailuun, vaikka samaan aikaan myös ulkomaanmatkailu alkoi nopeasti kasvaa. 1960-luvulla kuntiin perustettiin leirintäalueita telttailijoita varten, ja käytännössä jokaiseen kuntaan saatiin matkailulautakunta kehittämään kunnan matkailuelinkeinoa. Kuntien tarkoituksena oli saada matkailusta lisiä alueen taloudelliseen toimeliaisuuteen, mutta valitettavan harvassa kunnassa matkailuelinkeinon vaikutus kokonaisuutta silmällä pitäen kehittyi merkittävästi. Matkailu keskittyi vahvasti vetovoimaisimpiin kohteisiin, ja ne saivatkin siitä elinkeinoelämälleen uutta piristettä. Monessa pienessä maalaiskunnassa matkailun merkitys jäi taloudellisessa mielessä kuitenkin vähäiseksi.
Kaupungit olivat matkailussa vahvoilla. Vuonna 1971 Mikkelissä laskettiin käyneen kesän aikana kaikkiaan 155 000 matkailijaa, kun heitä vuonna 1964 oli ollut vain 56 000. Kehitys oli siis ollut vauhdikasta. Vuoden 1971 alusta Itä-Savon kunnat Savonlinna, Sääminki, Punkaharju ja Kerimäki perustivat yhteisen matkailuelimen – Savonlinnan seudun matkailun aluevaliokunnan. Saman vuoden lopussa yhtymään liittyivät vielä Enonkosken ja Savonrannan kunnat. Tälläkin alueella matkailun merkitys oli huomattava, sillä aluevaliokunnan toimialueella kirjattiin majoitusvuorokausia eri kohteissa yhteensä 250 000. Keskittyminen oli kuitenkin vahvaa, sillä vuorokausista 140 000 kertyi Punkaharjun viidestä lomakylästä ja 80 000 Savonlinnasta.602
Matkailu kehittyi Suomessa eräänlaisissa sykleissä, joissa yhtä vaihetta seurasi aina toinen ja vanhat vetonaulat lakkasivat kiinnostamasta. Korpihotellien suosio alkoi vahvasti taantua jo 1980-luvulle siirryttyä, ja niiden sijaan kohosivat uudet mittavat tapahtumat ja kohteet. Pitkät perinteet omaavat Savonlinnan oopperajuhlat oli elvytetty vuonna 1967, kun yli kymmenen vuoden ajan toimineitten musiikkipäivien johtaja keksi valmistaa Beethovenin Fidelion Olavinlinnan pihalle. Esityksestä tuli vahva menestys, ja uudet oopperajuhlat saivat alkunsa. Aluksi juhlat kestivät viikon, mutta ajan kuluessa niistä kehittyi kokonaisen kuukauden kestävä vahva kansainvälinen tapahtuma. Oopperajuhlien uudelleensyntymisen takuumiehenä toimi juhlien taiteelliseksi johtajaksi nimitetty maailmankuulu basso Martti Talvela. Hän kohotti Savonlinnan oopperajuhlat merkittävien eurooppalaisten oopperajuhlien joukkoon. Juhlien kävijämääräksi vakiintui 60 000 vuodessa, mikä oli samalla suurin mahdollinen kävijäjoukko. Esitykset on myyty loppuun käytännössä aina, eikä kuukauden mittainen tapahtuma rajoitettuine resursseineen ole voinut kasvaa tätä suuremmaksi.603
Punkaharjun luonnonkauneus oli vedonnut matkailijoihin parin vuosisadan ajan, mutta senkin katsottiin tarvitsevan jotain vahvaa vetonaulaa rinnalleen uudessa tilanteessa. 1970-luvulla aloitettiin kesäisen taidenäyttelyn järjestäminen Punkaharjun ala-asteen tiloissa. Kun alueella liikkui paljon matkailijoita, helsinkiläinen yrittäjä Pekka Hyvärinen sai idean rakentaa Punkaharjulle pysyvät näyttelytilat. Taidenäyttelykeskus alkoi kohota Punkaharjun Tuunansaareen syksyllä 1982, ja vuosien kuluessa valmistui megalomaaninen Retretti. Retretti rakennettiin ensin maan päälle, mutta jo vuoden jälkeen aloitettiin kallioluolaston louhintatyöt. Luolastoon tuli paitsi taidenäyttelytilat myös suuri tila konserttien pitoon.604
Retretin tunnetuimmaksi toimintamuodoksi tulivat kesäiset suurtaidenäyttelyt. Näyttelyiden suunnittelu oli jotain aivan uutta, ja niistä tuli koko suomalaisen kulttuurielämän kannalta tärkeitä tapahtumia. Ensimmäinen suurnäyttely esitteli Albert Edelfeltin tuotantoa, ja sitä ovat seuranneet esimerkiksi Peter Paul Rubens, Marc Chagall, Pablo Picasso, Ilja Repin, von Wrightin veljekset, Salvador Dali, Ivan Aivazovski, Henri Matisse, Wassily Kandinsky ja Edvard Munch. Näyttelyt ovat keränneet ennätysyleisöjä, mutta siitä huolimatta Retretin talous on ollut kovilla. Instituutio ajautui taloudellisiin vaikeuksiin ja sitä kautta rahoittajiensa haltuun. Nämä säätiöivät Retretin Campus Artis -kulttuurisäätiöksi.605
Mikkelin matkailun vetonaulaksi suunniteltiin 1980-luvulla huvipuisto, jolla oli normaalin huvipuiston lisäksi näyttely hirmuliskoista. Visulahteen rakennettu huvipuisto sisälsi alkuun erikoisen dinosauruspuiston, vahakabinetin, vesiliukumäen ja vaatimattoman huvipuiston ilman suuria teknisiä laitteita. Hanke rakennettiin puhtaasti savolaisin voimin, mutta voimat kävivät riittämättömiksi ja Visulahden Matkailu Oy siirtyi lopulta Puuhamaa Oyj:n omistukseen. Visulahdesta on kehittynyt erittäin laaja-alainen ja monipuolinen matkailukeskus.606
Pohjois-Savossa ehkä suurisuuntaisin matkailuhanke on ollut Nilsiän Tahkovuoren kehittäminen. Kehitys on ollut verkkaista, mutta Tahkovuoren mahdollisuudet houkutella yhä suuremmat matkailijavirrat Pohjois-Savoon ovat parantuneet vuosi vuodelta. 2000-luvun alussa Tahkovuoren majoituskapasiteetti oli yli 4 000 vuodepaikkaa, mikä on erittäin merkittävä EteläSuomen hiihtokeskukseksi. Kuitenkin koko maan vastaaviin yrityksiin verrattuna Tahkovuoren kehitys on ollut turhankin verkkaista, mihin syyksi on nähty yhteistoiminnan puutteet, talouskriisit ja yhteiskunnan apujen suuntaaminen ennen muuta Lapin hiihtokeskusten kehittämiseen.607
Näiden matkailuyritysten lisäksi Savossa on jo pitkään toiminut erilaisia tapahtumia, joiden matkailullinen luonne on ollut merkittävä. Tällaisia ovat olleet esimerkiksi keskenään täysin erityyppiset Sulkavan soutu ja Kuopio tanssii ja soi. Sulkavan soutu kokoaa vuosittain tuhansia soutajia kilpailemaan valtavan Partalansaaren yli 60-kilometrisessä, maratonmittaisessa ympärisoudussa. Kilpailu järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1968, mutta se kasvoi valtavaksi massoja liikuttavaksi tapahtumaksi oikeastaan vasta 1980- ja 1990-luvuilla. Vuonna 2001 soutajien lukumäärä ylitti ensimmäisen kerran 10 000 rajan.608
Kuopio tanssii ja soi -festivaali alkoi 1960-luvun lopussa, ja sen suuntautuminen on alusta asti ollut selkeän kulttuurinen. Festivaaleilla on esitetty monipuolisesti tanssitaiteen teoksia ja musiikkia, ja siitä on kasvanut ehkä merkittävin tanssifestivaali Suomessa. Sen tason korkeutta on pyritty vaalimaan valitsemalla festivaalin taiteelliset johtajat ja ohjelmisto erityisellä huolella. Taiteellisina johtajina ovat toimineet Doris Laine (1981–1992), Jukka O. Miettinen (1993–1998), Alpo Pakarinen (1999–2001) ja Jorma Uotinen (vuodesta 2002).609