Siihen aikaan kun vähäisenä pojankurikkana vastasin omalta osaltani kotitalon aitaamattomilla väljämailla – kahden puolen Sirkkapuroa – paimenen tärkeästä virasta, kun rakentelin kiellonalaisia piilokäytäviä heinätallien ja -haasioiden tuoksuviin pimentoihin, kun vireäsilmäisen pystykorvan kera tuotin häiriötä vilja-aumojen uumenissa vikiseville hiirenpesille, kun kuuntelin kuivuvan ahoksen ääniä syysriihien savuisissa maailmoissa ja tunsin olemisen auvoisuutta makeiden naurispaistikkaiden kypsyessä uunin arinan tulisessa tuhkassa, sanalla sanoen, kun lapsen huolettomissa askareissa myötäelin menneen savolaisyhteiskunnan vielä läpikotaisin vanhansävyistä maalaiselämää – siihen aikaan en saattanut arvata, että minulla joskus olisi oleva tilaisuus perehtyä oman lapsuuteni elontaustaan paljon perusteellisemmin kuin oli mahdollista niinä vuosina, jolloin kohdalle osunut kiertokoulu rihveleineen kaikkineen tuntui olevan ihan vain kuin kiusalla keksittyä koiruutta noiden tärkeämpien touhujen haitaksi ja häiriöksi.
Tätä tilaisuutta tutustua vanhaan savolaisyhteiskuntaan tarjosi professori Martti Ruuth minulle jo 30-luvulla ehdottaessaan, että ottaisin laatiakseni Savon maakuntahistoriaan esityksen ajanjaksosta, joka päättyi Suuriin nälkävuosiin. En hirvinnyt silloin vielä sitoutua niin vaativaan työhön, mutta monia vuosia myöhemmin yhtäkaikki suostuin professori Heikki Wariksen pyynnöstä tehtävän suorittamaan. Itsestäni riippumattomista syistä jouduin kuitenkin rakentamaan kuvauksen ikään kuin telineiden varaan, koska Savon maakuntahistorian varhaisempaa aikajaksoa valaiseva esitys ei ilmestynyt ennen oman työni valmistumista. Mutta vaikkakohta tässä suhteessa tulinkin eräänlaista vaikeutta tuntemaan, on monelta taholta saamani tuki tehnyt kuitenkin nyt käsillä olevan kirjan julkaisemisen mahdolliseksi.
Erityisesti on minun tässä yhteydessä mainittava käsikirjoitukseni tarkastajat, arkkipiispa Ilmari Salomies, professori Heikki Waris ja tohtori Martti Ruutu. Tutkimuksen luettuaan he ovat tehneet sen johdosta monta hyödyllistä huomautusta, jotka olen mahdollisuuden mukaan ottanut huomioon. Niinmuodoin vielä tarkastuksen jälkeenkin kirjaan jääneistä vajavaisuuksista olen tietysti vain itse vastuussa. Myös tohtori Kauko Pirinen on käsikirjoitustani lukenut ja antanut eräitä siihen liittyviä lähinnä varhaisempaa aikajaksoa koskevia tietoja.
Veljeni maanmittausinsinööri Sakari Wirilanderin luettua sen jakson käsikirjoituksesta, joka koskee Savon maanjakoja, meillä oli monta valaisevaa keskustelua eräiden hämärien kohtien korjaamiseksi. Merkonomi Reino Tuominen on suorittanut lukuisten tekstitilastojen laskutoimitukset. Pastori Holger Pohjolan-Pirhonen auttoi minua kysymysten syvempään ymmärtämiseen luettuaan tekstihahmotelmastani Savon herätysliikkeitä käsittelevän luvun.
Ammentaessani Savo-Karjalan maakunta-arkistossa pääosan tutkimukseen tarvittavasta alkuperäisaineistosta maakunta-arkistonhoitajan maisteri Keijo Astalan antama tuki on ollut minulle suureksi hyödyksi samoin kuin myös Valtionarkiston, Tampereen tuomiokapitulin arkiston, Tilastollisen päätoimiston, Sota-arkiston, Helsingin yliopiston kirjaston, Maanmittaushallituksen ja Mikkelin läänin maanmittauskonttorin tarjoama suuriarvoinen apu.
Piispojen Eino Sormusen ja Martti Simojoen myötävaikutuksella kävi mahdolliseksi saada käytettäväkseni Sota-arkistoon kaikki säilyneet Kuopion ja Mikkelin hiippakuntien savolaisseurakuntien alkuperäiset väkiluku- ja väestönmuutostabellit, mikä ratkaisevasti helpotti väestöhistoriallisen luvun laatimista.
Kirjan kuvitusta sommitellessani olen saanut erittäinkin maisteri Marta Hirnin asiantuntevaa apua Kansallismuseossa. Sitä paitsi Kustannusosakeyhtiö Otava ja Kangasniemen, Pieksämäen sekä Juvan historiatoimikunnat ovat tukeneet tässä suhteessa työtäni luovuttamalla käytettäväkseni eräitä valmiita kuvalaattoja samoin kuin myös Werner Söderström Osakeyhtiö kuva-arkistonsa aineksia.
Kaikille eri tavoin työtäni tukeneille esitän täten kunnioittavan kiitoksen. Niinikään tunnen kiitollisuutta työnantajaani Savon Säätiötä kohtaan, joka on tutkimustyöhöni jatkuvasti luottanut ja kärsivällisyyteen vyöttäytyen odottanut sen lopullista valmistumista.
Mikkelin Rouhialassa 12. päivänä joulukuuta 1959.
Kaarlo Wirilander