Teknillinen koulutus
Pitemmät perinteet kuin työtehtäviin tähtäävällä ammattikoulutuksella oli teknillisellä alalla työnjohto- ja suunnittelutehtäviin johtavalla ammattikoulutuksella. Kuopiossa oli jo vuodesta 1880 annettu ”korkeampaa” teknistä koulutusta teollisuuskoulussa, josta saatu oppi vaikutti savolaisten konepajojen, mm. Varkauden konepajan ja laivaveistämön, syntyyn ja kehitykseen. Toisen maailmansodan päättyessä Savossa oli kaksi teollisuuskoulua, toinen valtion koulu Kuopiossa ja toinen Walter Ahlströmin lahjoituksen turvin Varkaudessa vuonna 1935 aloittanut koulu. Kuopion teollisuuskoulussa oli vuonna 1945 koneosasto, talonrakennuksen, tie- ja vesirakennuksen sekä kaivostekniikan osastot, ja Varkauden teollisuuskoulussa paperiteollisuuden osasto, jossa oli kaksi luokkaa.188
Vaativampaa teknistä koulutusta oli Itä-Suomessa vähän siihen nähden, että maa oli teollistumassa. Kaikki opistotasoiset koulutuspaikat olivat Etelä- ja Länsi-Suomessa, Helsingissä, Tampereella, Turussa ja Porissa. Kouluja oli Kuopion ja Varkauden lisäksi Vaasassa ja Oulussa. Vuosien 1945 ja 1955 välisenä aikana teknillisen koulutuksen laajeneminen oli vielä vähäistä, vaikka teollisuuden kehittymisen tärkeänä edellytyksenä oli koulutuksen tason nostaminen ja määrän lisääminen. Tosin teknisen koulutuksen tasoa nostettiin vuonna 1948 pidentämällä kaksivuotinen teknikkokoulutus kolmivuotiseksi ja opistokoulutus nelivuotiseksi. Syksyllä 1961 Kuopiossa käynnistyi opistotasoinen koulutus talonrakennuksen sekä tie- ja vesirakennuksen opintosuunnilla. Vuotta myöhemmin Varkauden teollisuuskoulussa aloitti teolliseen valmistukseen tähtäävä koneosasto.189
Useat teknistä koulutusta kehittelevät komiteat 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa listasivat aloja ja mahdollisia oppilaitosten sijoituspaikkakuntia unohtaen Mikkelin läänin, jossa ei ollut yhtään teknillistä oppilaitosta. Komiteat katsoivat sinne, missä jo oli teollisuutta. Mikkeliläisten oman aktiivisuuden tuloksena vuonna 1964 aloitti Mikkelin teknillinen koulu, jossa oli autotekniikan ja maanmittaustekniikan linjat. LVI-tekniikan linjalla opetus alkoi 1967 ja yhdyskuntatekniikan linjalla 1971.190
Teollistumisen edetessä 1960-luvulla lisääntyi teknillisen koulutuksen tarve ja samalla ylioppilaiden määrän nopeasti kasvaessa myös paine purkaa ylioppilassumaa. Kuopion teknillisessä opistossa aloitettiin 1966 ylioppilaspohjainen talonrakennuksen sekä tie- ja vesirakennuksen opintosuuntien koulutus ja 1971 jatkettiin aloittamalla ylioppilaspohjainen yhdyskuntatekniikan koulutus. Uusina opintoaloina käynnistyivät vuonna 1974 sähkövoima tekniikan ja seuraavana vuonna tietoliikennetekniikan opintosuunnat. Lukuvuonna 1978–1979 Kuopion teknillisessä oppilaitoksessa oli 1 197 opiskelijaa.
Sähköteknikoiden koulutus alkoi Varkaudessa vuoden 1974 alusta.191 Samaan aikaan Mikkelissä aloitettiin teknikkojen koulutus sähkövoimatekniikan ja seuraavana vuonna tietoliikennetekniikan aloilla. Vuonna 1977 Mikkelissä aloittaneessa teknillisessä opistossa oli koneenrakennuksen ja LVI-tekniikan opintosuunnat, ja vuonna 1985 insinöörikoulutuksen puolella aloitti koneautomaation ja jo sitä ennen teknikkopuolella koneenrakennuksen opintosuunta.192 Tällöin oli myös teknillisen opetuksen osalta käynnistynyt mittava suunnittelu keskiasteen koulutuksen uudistamiseksi. Uudistus sisälsi kaikkiaan 86 000 sivua opetussuunnitelmia, joista tekniikan osuus oli suurin, 51 500 sivua.
Teknillisissä oppilaitoksissa opiskelijoiden lähtökoulutustaso nousi 1950-luvulta alkaen. Kuopion teollisuuskoulussa oli jo tällöin pelkän kansakoulun käyneitä vähemmän kuin aikaisemmin ja useampi oli käynyt joko eriasteisen ammattikoulun tai keskikoulun. Vuodesta 1961 lähtien pääsykokeeseen voi osallistua myös keskikoulun päättävä tai lukiolainen ilman vaadittavaa työharjoittelua. Tämä nosti yleiskoulutuksellista lähtötasoa, mutta heikensi samalla yhteyttä työelämään. Opistoissa opiskelevista oli 1960-luvun alussa jo noin 25 % ylioppilaita. Vuodesta 1966 alkaen Kuopion teknillisessä opistossa oli nimenomaan ylioppilaille tarkoitettu opistokoulutus, kolmivuotiset ylioppilasluokat.193
Nopeasti laajeneva kauppaopetus
Myös kaupan alalla oli jo pitkään ollut esimiesasemaan tai konttoripuolelle tähtäävää ammattikoulutusta. Sodan jälkeen Savossa oli kolme kauppaoppilaitosta, Kuopiossa kansakoulupohjainen kaksiluokkainen vuonna 1887 aloittanut kauppakouluja keskikoulupohjainen kaksiluokkainen vuonna 1926 aloittanut kauppaopisto sekä Mikkelissä kaupungin vuonna 1930 perustama kansakoulupohjainen kaksiluokkainen kauppakoulu. Savonlinnassa aloitti vuonna 1944 kauppakoulu. Heti sodan jälkeen syksyllä 1944 Kuopiossa perustettiin kauppakouluun rinnakkaisluokka.
Vuonna 1946 kunnallisista ja yksityisistä kauppaoppilaitoksista annettu asetus liitti ne laajenevaan oppikouluun siten, että se antoi mahdollisuuden perustaa yksivuotinen ylioppilasluokka kauppaopistoon ja yksivuotinen keskikoululuokka kauppakouluun. Lisäksi sekä kouluun että opistoon voitiin perustaa täydentävä ja syventävä yhden lukuvuoden kestävä jatkoluokka. Oli myös mahdollisuus aloittaa päiväkouluna toimiva kahden kuukauden myyntikurssi ja myyjäkoulutus, ja oppilaitoksille annettiin oikeus järjestää erikoiskursseja toisilla paikkakunnillakin. Jo seuraavana vuonna yksivuotinen ylioppilasluokka aloitti Kuopion kauppaopistossa.194
Vuonna 1947 Mikkelin kauppakoulu laajeni myös kaksivuotisen kauppaopiston käsittäväksi kauppaoppilaitokseksi. Lisäksi Mikkelissä toimi iltaisin kauppa-apulaiskoulu. Vuonna 1951 Mikkelin kauppaoppilaitos sai uuden rakennuksen, ja kauppaopisto jaettiin myyntilinjaan ja yleiseen linjaan. Kauppaopetus käynnistyi 1950-luvulla uusilla paikkakunnilla, kun Varkauteen perustettiin kauppakoulu 1951 ja Iisalmi sekä Pieksämäki saivat sen vuosikymmenen lopulla. Savonlinnassa aloitti kauppaopisto vuonna 1968 ja siinä 1973 ylioppilasluokka. Kauppaopetuksen nopea laajeneminen oli vastaus nopeasti muuttuvan yhteiskunnan koulutuksellisiin tarpeisiin, mutta sen mahdollisti – tai sitä jopa työnsi eteenpäin – oppikoulun nopea laajeneminen. 1960-luvulla kauppaopistot purkivat ylioppilassuman muodostamaa painetta aloittamalla yksivuotisia ylioppilasluokkia, esimerkiksi Mikkelin kauppaopistossa sellainen alkoi 1965.195
Vuoden 1970 kauppaopetuslaki nosti koulutuksen tasoa myös siten, että opintoaikoja pidennettiin; kauppaopistosta tuli kolmivuotinen ja ylioppilasluokasta kaksivuotinen. Sekä kouluun että opistoon tuli kahden sijasta neljä linjaa: yleinen, kaupallinen, laskentalinja ja toimistolinja. Kauppaoppilaitoksista kasvoi 1970-luvun loppuun tultaessa suuria: esimerkiksi Kuopion kauppaoppilaitoksessa lukuvuonna 1978–1979oli 783 oppilasta.196
Sairaanhoidon oppilaitokset
Sodan jälkeen terveyden- ja sairaanhoito laajeni useaan suuntaan. Kunnat palkkasivat terveydenhoitajia ja kuntainliitot perustivat sairaaloita. Samalla sairaanhoidossa palvelevat erikoistuivat, syntyi uusia ammatteja ja sitä mukaa myös koulutusta niihin. Kuopiossa oli jo vuodesta 1896 saatu oppia sairaanhoitoon. Vuonna 1930 kaupunkiin oli perustettu sairaanhoitokoulu, mutta oppilaat suorittivat osan opinnoistaan Helsingissä. Vasta vuodesta 1955 koko opetus siirtyi Kuopioon, ja 1964 koulu muuttui sairaanhoito-opistoksi. Vuodesta 1968 opisto muuttui nimeltään sairaanhoito-oppilaitokseksi, ja siinä ruvettiin antamaan eri tasoista opetusta.
Sairaanhoito-oppilaitoksen yhteydessä oli apuhoitajakoulutusta 1965–1988, minkä jälkeen se siirtyi Iisalmeen ja Varkauteen. Vuodesta 1968 alkoi tutkimusapulaiskoulutus ja kaksi vuotta myöhemmin mielisairaanhoitajakoulutus. Muutamaa vuotta myöhemmin alkoi vastaanottoapulaisten, hammashoitajien, laboratorio- ja röntgenapulaisten, kuntohoitajien, lääkintävahtimestari-sairaankuljettajien ja vastaanotto-osastoavustajien sekä lastenhoitajien koulutus. Lukuvuonna 1978–1979 Kuopion sairaanhoito-oppilaitoksessa oli 624 opiskelijaa.197
Vuonna 1965 valtion luovutettua lääninsairaalat kunnille ja koko sairaanhoidon siirryttyä kuntien tehtäväksi sekä kuntien ollessa velvollisia varaamaan paikkoja erilaisista sairaaloista sairaanhoitohenkilöstön tarve kasvoi ja sen täyttämiseksi tarvittava koulutus lisääntyi. Tämä koulutustarve synnytti Mikkeliin apuhoitajakoulutuksen. Mikkelin sairaanhoito-oppilaitos aloitti 1979, ja 1984 siellä käynnistyi sairaanhoidon erikoistumiseen johtava koulutus, ensin terveydenhoitajakoulutus. Vuotta myöhemmin alkoi erikoistuminen psykiatriseen sairaanhoitoon ja 1986 erikoistuminen toisaalta sisätautien ja toisaalta kirurgiseen sairaanhoitoon.198
Savonlinnan seminaari
Savon kansakoulunopettajat olivat aiemmin saaneet koulutuksensa seminaareissa. Monet olivat käyneet Kajaanin seminaarin ja useat olivat kansakoulupohjalta lähteneitä. Tosin jo ennen sotia oli perustettu Jyväskylän kasvatusopillinen korkeakoulu, ja opettajapulan poistamiseksi oli heti sodan jälkeen aloitettu koulutus Helsingin väliaikaisessa opettajakorkeakoulussa, sitten 1940-luvun lopulla Turun ja 1953 Oulun väliaikaisissa opettajakorkeakouluissa. Opettajapulaa poistamaan ja alueellisen tasapainon saamiseksi perustettiin vuonna 1952 Savonlinnaan keskikoulupohjainen kansakoulunopettajia valmistava seminaari. Hallituksessa oli ollut kannatusta myös laitoksen sijoittamiselle Varkauteen. Joensuu sai Sortavalasta siirtyneen Itä-Suomen seminaarin.199
Savonlinnan seminaarissa oli aluksi sekä nais- että miesoppilaita, mutta vuodesta 1956 lähtien oppilaina oli ainoastaan naisia. Lisäksi oli pätevöitymiskursseja epäpätevinä opettajina toimineille. Seminaari oli nelivuotinen ja oppilailta edellytettiin keskikoulua. 1950-luvun lopulta alkoi jakso, jolloin joka toinen vuosi otettiin kaksivuotiseen esivalmennukseen vain kansakoulun käyneitä, ja näin avattiin etenemisväylä lahjakkaille ja aktiivisille oppikoulun ulkopuolelle jääneille. Jo alunpitäen seminaariin piti tulla kaksi osastoa, joista toisessa olisi koulutettu talousopettajia ja käsityönopettajia, mutta tämä osa määrärahasta putosi pois. Kotitalousopettajien koulutus aloitettiin kuitenkin 1957. Muutamana vuonna koulutettiin myös yhdistettyjä kotitalous- ja käsityönopettajia.
Vuonna 1968 peruskoulun ollessa jo näköpiirissä aloitettiin ylioppilaiden koulutus uusimuotoiseen luokanopettajan virkaan. Luokanopettajakoulutuksen tuominen yliopistoon johti seminaarin lakkauttamiseen ja koulutusyksikön siirtymiseen Joensuun korkeakoulun alaisuuteen. Opettajakoulutuksesta muovautui kasvatustieteeseen perustuva yliopistollinen tutkinto. Muutamaa vuotta ennen seminaarin lopettamista sieltä oli valmistunut kaikkiaan 405 naista ja 71 miestä kansakoulunopettajiksi, 164 kotitalousopettajiksi, 60 kotitalous- ja käsityönopettajiksi sekä 114 peruskoulun luokanope ttajiksi.200
Savonlinnan seminaari tarjosi monille, varsinkin eteläsavolaisille, etenemismahdollisuuden koulutuksen kautta. Se avasi yhden väylän lisääntyvälle joukolle keskikoulun käyneitä ja aika ajoin kansakoulun käyneillekin mahdollisuuden kouluttautua opettajiksi. Sitten koulutus muuttui ylioppilaspohjaiseksi yliopistokoulutukseksi. Rekrytointipohjan muuttuessa myös opettajakuva muuttui. Siihen ei enää samalla tavoin kuin seminaariperinteen aikana kuulunut mallikansalaisuus ja esikuvallisuus, vaan opettajasta tuli varsinaisen työnsä hoitava kunnan virkamies, opetustaidon omaava opetuspsykologi. Seminaarin alkuvaiheessa koulutuksen taustalla vaikutti kansallishenki, peruskoulun tullessa koulutuksessa tuntuivat uudesta koulu järjestelmästä nousevat vaatimukset, ja myöhemmin korostui koulutuksen tuloksellisuuden tavoite.201
Metsäopetus
Metsäopetuksella oli Itä-Suomessa pitkä, mutta ohut perinne. Ainoa metsäalan oppilaitos ItäSuomessa oli vuonna 1905 perustettu Nikkarilan kaksivuotinen metsänvartijakoulu Pieksämäellä. Tällaisen koulutuksen tarve oli metsänhoidon ja metsänkäytön kehittyessä ilmeinen. Nikkarilan metsäkoulu on ollut erittäin suosittu oppilaitos, sillä vain noin kymmenesosa pyrkijöistä on voitu ottaa kouluun. Se on tarjonnut itäsuomalaisille mahdollisuuden saada tavoiteltua koulutusta: yli puolet oppilaista on ollut Savosta ja Pohjois-Karjalasta. Valmistuneet ovat pääosin sijoittuneet kotimaakuntansa metsänkäytön tehtäviin . Koulu valmisti metsäteknikoita, jotka toimivat työnjohtajina, puutavarayhtiöiden piirimiehinä ja sitten metsänhoitoyhdistysten perustamisen jälkeen niiden palveluksessa. Nikkarilassa siirryttiin virallisesti opistotasoon 1965.202
Työnjohtotehtäviin tähtäävää metsäopetusta on ollut myös Siilinjärven metsäkoulussa. Viitenä vuotena, 1947–1952, puutavarayhtiöt järjestivät vuoden kestävän metsätyönjohtajien koulutuksen Sulkavalla noin 30 osanottajalle kerrallaan.203 Peruskoulun tulon jälkeen metsäalan opetusta järjesteltiin keskiasteen koulutuksen yhteydessä uudelleen.