Keskiasteen koulutus uudistuu

Massiivinen suunnitteluhanke

Vuoden 1971 koulutuskomitean mietinnössä kaavailtiin peruskoulun jälkeen jatkuvaa kaikille yhteistä koulutusta niin, että se olisi kestänyt yhteisenä 12 vuotta. Tällöin opiskelija olisi valinnut alan, mutta ei tasoa. Suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut, vaan lukio ja ammattikoulu jäivät erillisiksi. Peruskoulun jälkeen uudistusvuorossa olivat lukiot ja muu ns. keskiaste. Perustana oli vuonna 1978 säädetty laki keskiasteen koulutuksen kehittämisestä.

Uudistustyö aloitettiin massiivisella suunnittelulla. Eri komiteat julkaisivat laajat mietinnöt keskiasteen eri alojen opetussuunnitelmia varten. Siitä kehittyi 1980-luvun keskeinen koulutuspoliittinen hanke. Valtioneuvosto teki periaatepäätöksen, että varsinkin ammattikoulujen sekava ja laaja, kaikkiaan 650 eri ammattialojen peruskoulutuslinjaa käsittävä ryhmä oli koottava suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Hallituksen päätös vuodelta 1988 kokosi ja yksinkertaisti entisen uudeksi 25:ksi keskiasteen peruslinjaksi, joihin tuli kaikkiaan 230 erikoistumislinjaa. Toisen laskun mukaan näitä linjoja oli kuitenkin 244, eikä siinä ollut vielä rautateiden, postin ja armeijan koulutusta. Selvää supistumista ja selkiytymistä kuitenkin saatiin aikaan. Lukion kasvu taas johti siihen, että peruskoulupohjalta ponnistavat jäivät useilla aloilla jatkokoulutuksen ulkopuolelle, kun ylioppilaat veivät koulutuspaikkoja myös ammattikoulutasolla.²³⁸

Lukio edelleen suosiossa

Huolimatta kouluviranomaisten suunnitelmista supistaa lukiota siitä tuli laajin ns. keskiasteen koulutusmuoto. Useimmissa Savon kunnissa oma lukio jatkoi sitkeästi väestön vähenemisestä riippumatta vielä vuonna 2000. Rautavaaran lukio oli tuolloin maan viidenneksi pienin; siinä oli 53 oppilasta. Suuria eivät olleet Sulkavan, Puumalan, Haukivuoren ja Karttulan lukiotkaan; oppilaita niissä oli 60–70. Kaupungeissa lukioita oli useampia ja ne olivat suurempia, eivät kuitenkaan enää niin suuria kuin silloin, kun oppikoulussa oli kahdeksan luokkaa. Suurin oli Varkauden lukio, jossa oli 866 oppilasta. Se olikin Varkauden ainoa lukio, ja sillä oli myös aikuislinja. Kaupungeistakin olivat jo lukiot vähentyneet: Kuopiossa niitä oli vielä kuusi, joista yksi itsenäinen aikuislukio, Mikkelissä aikaisemmin kolme ja vuonna 2000 enää kaksi sekä lisäksi aikuislinja. Savonlinnassa lukioita oli aluksi neljä, vuonna 2000 kolme ja lisäksi aikuislinja, Iisalmessa kaksi, joista toinen oli aikuislukio.²³⁹

Lukioon pääsy vaihteli Savossa kunnittain, mutta ikäluokan pienetessä ei peruskoulun ja lukion välille noussut lukion laajenemisen estävää kynnystä. Juvalla peruskoulun tultua kaikki halukkaat ovat päässeet lukioon.²⁴⁰ Peruskoulu lisäsi lukiokelpoisten määrää, eikä sitä seurannut keskiasteen uudistuskaan vähentänyt lukion suosiota.

Vuosina 1983–1985 ylitettiin koko maassa merkittävä kynnys. Silloin sekä valtakunnallisesti että Savossa yli puolet ikäluokasta siirtyi lukioon. Kuopion läänissä lukiolaisten osuus oli 1985 kolmanneksi korkein (53,5 %): vain Lappi ja Uusimaa menivät edelle. Mikkelin läänissä oli lukiossa opiskelevien osuus pienin, vain Ahvenanmaa jäi siitä jälkeen.²⁴¹ Huolimatta lukion räjähdysmäisestä laajenemisesta luokalle jääminen väheni. Lukuvuonna 1984–1985luokalle jäi vain 5 % lukiolaisista, mikä selittyy myös periodilukuun siirtymisestä. Enää ei kerrattu kaikkea, vaan vain osa. Koulunkäynnin keskeyttäneiden osuus lukiolaisista oli noin 5 %. Kuitenkin 90 % suoritti lukion kolmessa vuodessa.²⁴²

Tyttöjen osuus jatkuvassa kasvussa

Jo vanhan oppikoulun aikana oli tyttöjen osuus lisääntymässä niin keskikoulussa kuin lukiossakin. Jo 1922 tyttöjä oli ollut lukiossa ensi kertaa enemmän kuin poikia. Tyttöjen osuus jatkoi nousuaan ja oli 1980 jo niukasti yli 60 %. Varsinkin eräissä Pohjois-Savon maatalousvaltaisissa syrjäpitäjissä tyttöjä oli jopa 2/3 lukion oppilaista. Etelä-Savossa Juvan lukiossa kirjoitti ylioppilaiksi vuonna 1995 puhdas tyttöluokka.

Lukioiden naisistumista lisäsivät pieneltä osin myös kaupunkien iltalukiot. Vuonna 1985 Kuopion läänin kolmessa kaupungin iltalukiossa oli valtaosa naisia, Iisalmen lukiossa 72 %, Kallaveden lukiossa Kuopiossa ja Kuoppakankaan lukiossa Varkaudessa peräti 80 %. Sama tilanne oli Etelä-Savossa Mikkelin lukiossa, jonka oppilaista tyttöjä oli 70 %, ja Savonlinnan lyseon lukiossa, jossa tyttöjä oli 79 %.²⁴³

Tyttöjen poikia suurempaa osuutta lukio­opiskelijoista on osin selitetty myös naisopettajien kasvaneella osuudella lukioiden opettajista. Lukuvuonna 1950–1951 kaikista oppikoulujen opettajista naisia oli 56,5 %. Naisenemmyys kasvoi lukuvuonna 1972–1973 peräti 62,9 %:iin.²⁴⁴

Lukion uudistaminen

Joidenkin koulujen lukioissa oli jo 1950- ja 1960-luvuilla kokeiltu periodilukua. Lukiokomitean mietinnössä vuonna 1970 ehdotettiin luokattoman lukion kokeilua. Tavoitteena oli oppilaiden motivaation ja itsenäisyyden lisääminen ja pyrkiminen pois koulumaisuudesta. Tältä osin uranuurtajina olivat Savoon 1970-luvun alussa tulleet lukioiden iltalinjat. Osassa niitä alkoi heti alusta pitäen periodiluku, siis luokallinen kurssimuotoisuus. Ne siirtyivät jo 1981 luokattomaan lukioon, kun taas tavallisissa lukioissa siirryttiin 1982 kurssimuotoiseen lukioon ja samaan aikaan alkoi luokattoman lukion kokeilu.²⁴⁵ Koko maassa siirryttiin luokattomaan lukioon 1995. Tosin siirtyminen oli vapaaehtoista, mutta yhdelläkään lukiolla ei ollut varaa jättäytyä siitä pois. Samalla tuli mahdollisuus suorittaa ylioppilaskirjoitukset useassa osassa.²⁴⁶

Ikäluokkien pieneneminen ja uuden teknologian myötä kasvaneet työelämän vaatimukset toivat jatkuvan tai elinikäisen koulutuksen ajatuksen. Tältä pohjalta nousivat työssä käyville ja lukion keskeyttäneille suunnatut iltalukiot ja sitten 1994, lain aikuislukioista valmistuttua, aikuislukiot. Muut aikuislukiot olivat koulujensa aikuislinjoja, mutta entinen Kuopion tyttölyseon ja sitten Kallaveden lukion iltalinja muuttui 2000 itsenäiseksi Kuopion aikuislukioksi.²⁴⁷

Kilpailu oppilaista johti lukioiden erikoistumiseen. Taustalla vaikuttivat 1980-luvulla alkanut pitkän koulutuksen tasapäistävää vaikutusta kohtaan suunnattu arvostelu ja maaseudun lukioiden väestöpohjan väheneminen, joka pakotti etsimään pelastusta erikoistumisesta. Jo ennen peruskoulua Savossa oli kaksi erikoislukiota, Savonlinnan taidelukio ja Kuopion yhteiskoulun musiikkilukio, jotka olivat alan harrastajien perustamia. Ne molemmat vetivät oppilaita myös lähikunnista. Oppilaat kilpailivat pääsystä kouluihin, mutta myös koulut alkoivat kilpailla oppilaista. Vapaa koulunvalinta toteutui 1990-luvun puolivälissä niissä kaupungeissa, joissa oli useampia lukioita, ja se alkoi myös peruskoulun puolella niin, ettei kaupungeissa menty enää välttämättä lähimpään kouluun.²⁴⁸

Erityisen sitkeästi yritti erikoistua Kuopion klassillisen lyseon lukio. Se anoi vuonna kokeilu­-urheilulukioksi, mutta opetusministeriö hylkäsi anomuksen. Seuraavana vuonna koulu sai luvan erikoistua urheilupainotteiseksi lukioksi. Se merkitsi sitä, että koulussa oli urheiluluokkia, joiden oppilaat osallistuivat normaalin lukio-ohjelman lisäksi valmennukseen. Urheilupainotteisuudella koulu tavoitteli oppilaita muilta kouluilta ja paikkakunnilta. Se saikin niitä jonkin verran: yhdeksän oppilasta läheiseltä Siilinjärveltä, pari Maaningalta ja Varkaudesta. Myös peruskoulun mukana valtion lukiosta kunnalliseksi muuttunut Tuusniemen lukio hyväksyttiin urheilupainotteiseksi ja sai tämän ansiosta lisää poikia oppilaiksi. Myös muista kunnista tulevien osuus oppilaista nousi 40 %:iin.²⁴⁹

Varsinkin lukiot mutta osin myös peruskoulut kävivät taistelun perinteisten nimien puolesta. Kouluviranomaiset halusivat muuttaa niitä korostaakseen uutta koulua, kun taas opettajat ja vanhat oppilaat pyrkivät nimien säilyttämiseen ja palauttamiseen. Varsinkin Mikkelin yhteiskoulu kävi kovan taistelun vanhan nimensä säilyttämiseksi ja sitten takaisin saamiseksi. Peruskouluun siirryttäessä sen nimi muutettiin sekä yläasteen että lukion osalta Ristimäen kouluksi, mutta vuonna 1979 nimet palautettiin. Myös Mikkelin tyttölyseon nimi muuttui vuonna 1972, kun kouluun tuli poikia, ensin yhteislyseoksi ja vuodesta 1974 peruskoulun tultua Urheilupuiston yläasteeksi ja lukioksi.

Kuopiossakin käytiin kamppailu koulujen perinteisten nimien takaisin saamiseksi. Kuopion yhteiskoulu muuttui Kuopionlahden yläasteeksi ja lukioksi, mutta sai takaisin perinteisen nimensä. Peruskoulun tultua Kuopion klassillinen lyseo muutettiin Puijonlaakson peruskouluksi ja lukioksi, mutta se sai vuonna 1981 takaisin Kuopion klassillisen peruskoulun yläasteen ja lukion nimen. Savonlinnan lyseon lukio muuttui ensin Piispanmäen lukioksi. Lukio sai 1981 takaisin vanhan nimensä.²⁵⁰

Ammattikoulutuksen suuri uudelleenjärjestely

Keskiasteen koulutusuudistus tapahtui 1980-luvulla hyvin keskitetysti ohjattuna. Se jatkoi Suomessa vallinnutta perinnettä oppilaitospainotteisesta ammattikoulutuksesta. Tavoitteena oli vähentää lukion ylivoimaisuutta ja tehdä ammattikoulutusvaihtoehto houkuttelevammaksi sekä avata väyliä ammattikoulutasolta opistotasolle ja sieltä korkeakouluihin. Ammattikoulutuksessa törmättiin näkemyseroihin opetuksen jakautumisesta yleissivistävän ja ammatillisen aineksen välillä. Yleisissä ammattikouluissa yleissivistävän aineiston osuus opetusohjelmasta oli noin 10–20 %. Monet kouluihmiset pitivät sitä liian vähäisenä nimenomaan kilpailtaessa lukion kanssa. Heidän mielestään ammattikouluissa tuli olla kielten, myös toisen kotimaisen kielen, ja liikunnan sekä taideaineidenkin opetusta. Varsinainen ammattikouluväki piti tätä vaihtoehtoa taas liian raskaana.

Lukion suosio oli johtanut siihen, että peruskoulupohjalle opetuksensa rakentavissa oppilaitoksissa ylioppilaat veivät koulutuspaikat; toisin päin ilmaisten viranomaisten oli pakko purkaa ylioppilassumaa ammatillisten oppilaitosten koulutuspaikoille. Erityisesti Kuopion läänissä oli 1978 yhteisvalinnan yhteydessä nähtävissä, että ylioppilaat hakeutuivat keskiasteen ylempiin ja myös alempiin koulutuspaikkoihin ja monet ammattikoulutustasolta tulevat jäivät ylemmän keskiasteen koulutuspaikkaa vaille.²⁵¹ Keskiasteen uudistus pidensi opintoaikoja ammattikoulutuksessa, mitä varsinainen ammattikouluväki ei pitänyt suotavana.

Teknillisessä keskiasteen koulutuksessa oli hyvin eri tahoille vieviä suuntauksia. Opistotaso haikaili ylioppilaspohjaiseksi ”insinöörikorkeakouluksi”, ja toive toteutuikin muutaman vuoden päästä ammattikorkeakoulujen syntyessä. Teknikkokoulutus lopetettiin, vaikka teollisuudessa sitä pidettiin käyttökelpoisena. Ylioppilaiden määrän kasvaessa lukiopohjaisten luokkien määrä lisääntyi kaikilla teknillisen koulutuksen tasoilla. Niitä oli ammattikouluissa 10 %, teknikkokoulutuksessa 30 % ja insinöörikoulutuksessa 50 % luokista.

Uuteen keskiasteen koulutukseen siirryttäessä lukuvuonna 1985–1986 Savon teknillisissä oppilaitoksissa oli kaikkiaan 674 insinööriksi ja 1 039 teknikoksi opiskelevaa. Kuopiossa insinööriksi opiskelevia oli 466 ja teknikoksi opiskelevia oli 460. Mikkelissä insinööriksi opiskelevia oli 208, kun taas teknikoiksi opiskelevia oli 483. Walter Ahlströmin teknillisessä koulussa Varkaudessa oli 105 teknikoksi opiskelevaa.²⁵²

Keskiasteen ammatillisessa koulutuksessa sel­ kiytettiin oppilaitosten järjestelmää ja ammattialojen peruskoulutuslinjoja. Viimeisinä saatiin 1987 uudistetuksi terveydenhoitoalan ja seuraavana vuonna sosiaalialan peruslinjat. Oppilaitostasolla monia kouluja lakkautettiin, uusia perustettiin ja eri alojen ammattikouluja liitettiin yhteisen hallinnon alle. Tällöin nousi yhdeksi ratkaisuksi jo peruskouluun siirtymisen yhteydessä esitetty koko ikäluokan 12-vuotinen yhteinen koulutus niin, että lukio ja ammattikoulu muodostaisivat yhtenäiskoulun. Ajatusta kannattivat koulutuksellista tasa-arvoa tulosten näkökulmasta ajavat. Sekä taloudellisiin mahdollisuuksiin että oppilaiden kykyihin liittyvät epäilyt asettivat kuitenkin esteitä. Myös ajan aatteellinen ilmapiiri alkoi kääntyä näin määriteltyä tasa-arvokäsitystä vastaan korostaessaan yksilön valintaa ja kritisoidessaan yhdenmukaisuutta.²⁵³

Laaja-alainen ja monipuolinen ammattikouluverkko

Keskiasteen uudistus rakentui ammattikoulutuksen osalta Savon kaupunkikeskeisten kuntayhtymien oppilaitosten verkostoihin. Niihin oli liitetty ja niissä oli monialaista ja moniasteistakin ammatillista koulutusta, sillä muutamissa koulutusohjelmissa oli erikseen ohjelma peruskoulun suorittaneille ja ylioppilaille. Kuopiossa keskeinen ammatillisten oppilaitosten kokoava ja yhteinen elin oli vuonna 2000 nimeltään Pohjois-Savon ammatti-instituutti. Siinä oli oppilaita tuolloin 3 304. Mikkelin ammatti-instituutissa oli 1 653, vastaavassa laitoksessa Savonlinnassa 1 670 ja Varkaudessa 621 oppilasta. Pieksämäellä oli taas ammattikoulutusta antavan kuntayhtymän monialainen oppilaitos, Keski-Savon oppimiskeskus, ja siinä oli 671 oppilasta. Iisalmessa oli Ylä-Savon ammattiopisto, jossa oppilaita oli 1 806. Ammatillisessa aikuiskoulutuskeskuksessa Mikkelissä oli 561 oppilasta, ja siellä oli lisäksi ammattiopisto, jossa oli 952 oppilasta.

Kaikissa Savon vanhoissa kaupungeissa oli monipuolinen ammattiopintojen tarjonta, joka oli jonkin verran levinnyt myös pienempiin kuntiin, esimerkiksi Siilinjärvelle, Leppävirralle ja Juankoskelle. Pohjois-Savon ammatti-instituutissa oli kaikki keskeiset kaupunkien oppilaitosten verkostossa olevat koulutusalat ja niiden yksiköt, esimerkiksi liiketalouden ja kaupan sekä hallinnon yksiköt, joissa suoritettiin paitsi perustutkinto myös merkonomin tutkinto. Sitä opiskeli osa peruskoulupohjalta, osa suoritti tutkinto- ja lukio-opintoja samanaikaisesti, ja osa opiskelijoista oli ylioppilaita. Samalla tavoin tietojenkäsittelyä opiskeltiin kolmea eri tietä edeten datanomiksi.

Ammattioppilaitoskokonaisuuteen kuului vielä erillisiä ammattiopistoja kuten Kuopiossa puutarhatalouden perustutkintoa tarjoava Marikko, jossa vuonna 2000 oli 54 oppilasta, pelastusopisto (252 oppilasta), koti- ja laitostalouden oppilaitos (182 oppilasta) sekä viinitietokeskus (26 oppilasta). Pohjois-Savon ammattiopiston Muuruveden yksikössä voi suorittaa maatila- ja puutarhatalouden perustutkinnon. Näin vanhat erilliset ja pienet maatalousoppilaitokset oli liitetty suurempiin kokonaisuuksiin.

Kuopion, Iisalmen, Mikkelin, Savonlinnan, Pieksämäen ja Varkauden ammatti-instituuteissa oli kaikissa pitkä lista aloista ja niiden sisällä lukuisia koulutusohjelmia ja ammatteja, joita saattoi opiskella. Tarjolla oli matkailu- ja ravitsemisalan, hotelli- ja ravintola-alan, kotitalouden, sosiaali- ja terveysalan, metallialan, rakennusalan, tekstiili- ja vaatetusalan sekä kauneudenhoidonkin koulutusta. Terveysalalla opiskeltiin ennen kaikkea lähihoitajaksi. Siihen oli mahdollisuus kouluttautua sekä peruskoulu­ että ylioppilaspohjalta.

Myös pienemmillä paikkakunnilla oli monipuolista koulutusta. Leppävirran ammattiopistossa oli laajan metallialan ohjelman lisäksi myös liikenteen ja jopa turvallisuusalan koulutusta, jota oli myös Kuopiossa. Leppävirralla oli kehitelty urheilijoiden ammatillista peruskoulutusta yhteistyössä Pohjois-Savon urheiluakatemian kanssa. Suonenjoen ammattiopistossa puolestaan oli luonto- ja ympäristötalouden, mutta myös matkailu- ja ravitsemis- sekä metallialankin linjoja. Siilinjärvellä Toivalassa oli metsä­ ja puutalouden peruskoulutusta, mutta myös metallialan sekä auto- ja kuljetusalan koulutusta, jonka yhteydessä saattoi opiskella myös lentokonemekaanikoksi. Lisäksi paikkakunnalla toimi erillinen Ingmanin käsi- ja taideteollisuusoppilaitos, jossa vuonna 2000 oli 234 oppilasta.

Varkaudessa, jossa ammattikoulutuksella oli pitkät perinteet, oli ammatti-instituutissa tarjolla paitsi metallialan koulutusta – ja siinä erikoisuutena mm. paperiteollisuuden ja kemianteollisuuden laboratoriokoulutusta – myös kaikki muut tavanomaiset opintoalat. Erikoisuutena oli käsi- ja taideteollisuusalalla artesaanien koulutus sekä viestinnän ja kuvataiteiden peruskoulutus. Ylä-Savon ammattiopistossa Iisalmessa oli myös viestinnän ja kuvataiteiden peruskoulutusta ja Peltosalmen perinteiseen maatalousoppilaitokseen liittyvää maatalousalan peruskoulutusta. Muiden alojen rinnalla oli vahva asema sosiaali- ja terveysalan koulutuksella. Ylä-Savon ammattiopistossa Kiuruvedellä oli tavallisempien matkailun, ravitsemis- ja kotitalouden sekä maatilatalouden lisäksi Savossa ainutlaatuinen hevostalouden koulutusohjelma, jossa oli myös vaihtoehto ylioppilaille.

Keski-Savon oppimiskeskuksen koulutusohjelmaan kuului metsätalouden peruskoulutus Pieksämäen maalaiskunnassa toimivassa Nikkarilan metsäkoulussa, jossa oli 50 oppilasta, ja Pieksämäellä monipuolinen valikoima koulutusta: mm. merkonomi- ja datanomikoulutusta sekä kaupan, hallinnon että liiketalouden alalle. Tarjolla oli myös metallialan koulutusta sekä Sisälähetysseuran oppilaitoksessa vapaa­ajantoimintaan, lapsiin ja perheeseen liittyvää koulutusta. Vuonna 2000 oppilasluku näissä oli yhteensä 221. Osa opetuksesta kuului Helsingin diakonia-ammattikorkeakouluun.

Mikkelissä oli samanlainen monipuolinen koulutustarjonta kuin Kuopiossa. Siihen oli liitetty maatila- ja puutarhatalouden perustutkinto Otavan koulutilalla sekä peruskoulun käyneille että ylioppilaille. Näin Savon vanhin maatalousoppilaitos oli kytketty uuteen kokonaisuuteen. Mikkelin koulutustarjontaan kuului paitsi metsätalouden peruskoulutusta myös erittäin monipuolista metallialan, matkailun, kotitalouden, terveydenhoidon, kaupan ym. alojen koulutusta. Ammattiopisto Taitolassa oli mahdollisuus opiskella artesaaniksi tekstiili- ja vaatesuunnittelun sekä käsi- ja taideteollisuuden aloilla ja myös viestinnän sekä kuvataiteiden aloilla. Koulutustarjontaan kuuluivat luonnollisesti lähihoitajan ja muut terveydenhoitoalan perustutkinnot.

Savonlinnan ammattiopiston koulutustarjonta käsitti tekniikan, liikenteen, matkailun, kotitalouden, terveydenhoidon, kaupan ja hallinnon alat, joista kahdelta viimeksi mainitulta valmistui merkonomeja ja datanomeja. Lisäksi tulivat käsi- ja taideteollisuus sekä esineiden, tekstiilien ja vaatteiden suunnittelu. Näiltä aloilta valmistui artesaaneja. Ainutlaatuista Savossa oli peruskoulutus kalataloudessa sekä myös luontoa ja ympäristöä koskevissa asioissa. Molemmissa oli koulutusta sekä peruskoulun käyneille että ylioppilaille.²⁵⁴

Ammattikorkeakoulujen perustaminen repäisi ammattikoulutuksen kentän kahteen osaan. Osa opistoista meni tai pääsi ammattikorkeakoulujärjestelmään, mutta osa jäi ammatillisen koulutuksen puolelle. Tilanne oli 2000-luvulle tultaessa monimuotoinen, vaikka 1970-luvulta alkaen on ammattikoulutuksen ja oppilaitosten kirjavaa kenttää koottu ja selkiytetty. Kalevi Sorsan johtama hallitus oli 1986 tehnyt periaatepäätöksen ns. koulutustakuusta, jonka mukaan jokaiselle peruskoulun käyneelle 16–17-vuotiaalle, joka ei ollut omatoimisesti sijoittunut ammatilliseen oppilaitokseen, oppisopimuskoulutukseen, lukioon, kansanopistoon tai peruskoulun 10-luokkaan, oli kotikunnan tarjottava jatkokoulutuspaikka. Siinä kuten ammattikoulutuksen kehittämisessäkin eli vahvana ajatus, että jokainen tarvitsee myös ammattitutkinnon. Yleissivistävän peruskoulun ja lukion tutkinnot eivät riitä.

Tutkinto jokaiselle -ohjelmaa toteuttamaan on luotu mittava ja kattavakin ammatillisen koulutuksen tarjonta Savoon. Koulutuksen aloituspaikkoja on tarjolla jonkin verran enemmän kuin koulutukseen tulevan ikäluokan koko edellyttää. Tällöin vähemmän suosituilla aloilla – suosituimmuus on nopeastikin vaihdellut – on ollut puutetta oppilaista. Toisilla aloilla taas on kovaakin kilpailua koulutuspaikoista.

Ammatillisissa oppilaitoksissa suoritettiin vuonna 2000 suuri määrä tutkintoja, Etelä­Savossa eniten eli 2 264, mikä oli hieman enemmän kuin peruskoulun päättötutkintoja, joita oli 2 258. Tämä selittyy sillä, että osa opiskelijoista odotellessaan korkeakouluun pääsyä hankki itselleen keskiasteen tutkinnon. Lisäksi osa oli alemman tutkinnon suoritettuaan suorittanut ylemmän, opistotasoisen tutkinnon. Pohjois-Savossa ammatillisia tutkintoja suori­ tettiin 3 265, mutta vähemmän kuin peruskoulun päättötutkintoja, joita oli 3 544. Näitäkin tutkintoja Savossa suorittivat enemmän tytöt kuin pojat.²⁵⁵ Tytöt siis menivät poikien edelle myös ammattiopintojen suorittamisessa, ja tältäkin osin koulutusero tyttöjen ja poikien välillä kasvoi.